Asukas Sirkka Åkerfeldt
Sirkka syntyi Hankasalmella 1932. Hänellä on yksi sisko, joka on häntä yhdeksän vuotta nuorempi. Maatalossa kun asuttiin, heillä oli paljon kotieläimiä. Muutama lehmä, lampaita, kanoja ja sika, mutta ei hevosta. Eläimiä oli usein karkuteillä ja niitä jouduttiin etsimään. He myös kalastivat paljon läheisessä järvessä.
Kalaa syötiin perunoiden ja muiden kasvisten ohessa joita sai omasta pellosta.
Leluja ei juurikaan ollut, käpylehmiä ja kaarnaveneitä. Suurin osa ajasta meni äitiä auttaessa.
Rantaan mentiin pyykkäämään, ja vesi tuotiin sieltä. Putkistot saatiin vasta sodan jälkeen. Sähköjenkin saaminen oli omanlaisensa taistelu. Kaikki piti tehdä itse, ja kauan odotetut muuntajat menivät myrskyissä rikki. Se oli kuitenkin hyvänlainen taistelu, sillä kaikki tehtiin yhdessä. Maatilalla ei kysytty tahtooko lapset tulla mukaan vai ei: ei ollut vaihtoehtoja. Siinä tulee yhteisöllisyyttä, jota ei ehkä joka perheessä ole.
Sirkka muistaa kuinka radio tuli. Ensin oltiin vähän epäileväisiä, mutta sitten Markus-setä hurmasi.
Kouluun oli matkaa 3 km. Kesällä sen käveli, talvella hiihti. Hänellä oli pelkkiä mekkoja ja pitkiä villasukkia, mutta kerran kun hän talvella kaatui, hän sai äitinsä tekemään hänelle hiihtohousut. Tämäkään ei ollut yksinkertaista, joillekin oli ongelma, että tytöllä oli housut.
Sirkka on käynyt vain keskikoulun; lukio oli hänelle täysin hepreaa. Hän lähti talouskouluun ja siitä sitten sairaanhoitokouluun. Työ sairaalassa ei erityisemmin houkuttanut, mutta kun mitään muuta ei ilmaantunut, hän päätyi tekemään uransa traumaattis-kirurgisella osastolla.
Hän meni naimisiin, mutta ei saanut omia lapsia.
Hän on tehnyt paljon käsitöitä, virkannut ja kutonut ja laulanut, mutta muun ajan on vienyt sairaala. Hän on nähnyt omin silmin miten sairaanhoito paranee. Ei sitä edes uskoisi, kun näkee sairaaloita nykypäivänä. Siellä tehdään ihmeitä.
Hän muutti Viitahelmeen maaliskuussa 2017 Lohikosken rivitalosta koska ei enää pärjännyt itse. Nyt hän toivoo vain että jalat kantaisivat loppuun saakka.
Kirjoittanut Lotta Niemi, TET jaksolainen, 13 -vuotta
