Auringon säteet valaisivat syysretkeläisten tietä Viitaniemessä
Syysruno
Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.
Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.
-Saima Harmaja-
Kesän viimeiset kukkaset loistavat syysauringossa Viitakodin pihalla
Keinussa lepäilevät Viitakodin vireät asukkaat
Retken päättyessä hymy oli herkassä ja aurinko paistoi